torstai, 10. marraskuu 2016

Perusvuodatus

Pienempi kuin

Pienuudessa on voima. Ihmiskunnan suurimmat johtajat ovat olleet pienikokoisia, suuret ihmiset eivät välttämättä olekaan niin suuria kuin luullaan. Eivät sellaiset, jotka ovat ulkomuodoltaan suuria, eivät ne, jotka ulkoisesti näyttävät kovin suurilta. Paradoksi on siinä, että heikkoudessa on vahvuus. Vain heikkoutensa myöntämällä voi olla vahva. Ihminen tarvitsee toisia, apua on pyydettävä. Avun pyytäminen on nöyryyttä. Toiset eivät sitä koskaan opi.

Minun elämässäni on vain A-suunnitelma. En ole tehnyt B-suunnitelmaa. En edelleenkään. Mutta tuota A-suunnitelmaa minä en paljasta kenellekään. Olen oppinut, että suunnitelmiaan ei aina kannata paljastaa. Kateelliset ihmiset saattavat laittaa hanttiin. Annan ihmisten tietää minusta juuri sen verran kuin itse haluan. Eivät he minusta muuta tiedä kuin mitä minä heille kerron. En ole tyhmä. 

Toisia ihmisiä ei tarvitse tuomita. Tuomitseva ihminen itseasiassa on myötätunnoton. Minä tarvitsen nyt kaiken keskellä lisää myötätuntoa. 

 

 

 

 

torstai, 10. marraskuu 2016

Kahden koiran ja omistajan tarina

Tarina kahdesta koirasta ja niiden omistajista:

4-vuotias Pyry, on Turo ja Sini Virpisen saksanpaimenkoira. 5-vuotias Leonardo, on Lulun sekarotuinen matkakumppani. Vitsuvius on puoliksi Karjalankarhukoira ja puoliksi Suomenpystykorva.

Pyry nuolee naamaa ja se hyppii, mutta sen isäntä on opettanut sen käskettäessä tottelemaan. Se antaa komennuksesta tassua ja istuu kun käsketään. Pyry on sairaalloisen mustasukkainen perheen kahdesta lapsesta. Sini ei siksi uskalla jättää sitä yksin lasten kanssa. Turo luottaisi sakemanninsa täysin lastenvahdiksi.

Narttukoirat pitävät ylvästä Pyryä tavallaan puoleensavetävänä, mutta samalla kokevat sen hieman kuvottavana. Pyry haukkuu lujaa, mutta sen ääni muistuttaa lähinnä lujaa piipittävää hiirtä. Nartut pitäisivät siitä muuten, mutta inhoavat sen ääntä.

Pyry nauttii kun sen kanssa leikitään saippuakuplilla. Turo on hankkinut sille saippuakuplakoneen. Joskus Turo pistää koneen päälle vanhan puutalon pihalla, jotta saa rauhassa tehdä omia asioitaan. Turo menee makaamaan terassilla olevalle ilmapatjalle ja täyttää ristisanatehtäviä. Lapset leikkii pihalla hiekkalaatikolla ja naapuritkin nauraa kun Pyry juoksee ja loikkii kuin sammakko saippuakuplien perässä.

Pyry vihaa isäntäänsä. Se ei ole uskollinen eikä luotettava, mutta siihenkin voi kiintyä niin että siitä tulee ihmisen paras ystävä. Pyry on kyllästynyt elämäänsä vahtikoirana . Se on valmis karkaamaan sopivan paikan tullen.

Se on usein katsonut haltioituneena kun lapset katsovat telkkarista vanhaa japanilaista koiraanimaatiota, Hopeanuolta. Se unelmoi, että saisi itsekin joskus juosta vapaana jonkun korkeamman tarkoituksen puolesta. Samalla se kuitenkin pelkää että voisi menettää vapautensa jos lähtisi pois Turon luota. Pyry ei tiedosta olevansa orja juuri silloin kun pelkää menettävänsä vapautensa.

Eräänä kauniina kesäpäivänä Pyry oli pihalla omassa kopissaan kun reviirille saapui mies mustat sukkahousut päässään. Pyry haukkui ja ärisi ja murisi terävät hampaat näkyen ja leuat nykien kun pihan portin saranat narskuivat ja voro astui pihapiiriin piha-aidan takaa. 180-senttinen roteva mies lähestyi hiipivin askelin Pyryä makkaranpala kädessään. Pyry oli valmiina hyökkäämään tunkeutujan päälle. Se murisi hyvin vihaisena ja oli juuri hyökkäämässä sukkahousut päässään olevan miehen kimppuun.

Voro pelästyi ärisevää koiraa ja kun Pyry lähti juoksemaan kohti, se otti haparoiden muutaman askeleen etuviistoon. Yhtäkkiä koira pysähtyä ja alkoi iloisesti loikkimaan kuin Sammakko. Sukkahousupäinen voro oli törmännyt saippukuplakoneeseen ja kone lähti pulputtamaan saippuakuplia. Pyry loikki iloisesti saippuakuplien perässä.

Tunkeutuja veti sukkahousut päästään. Se katsoi hämmästyneenä eikä voinut olla nauramatta kun katseli ison susikoiran pomppivan leikkisästi kuplien perässä. Se oli hellyyttävä näky - elämäniloa parhaimmillaan.

Voro käveli rauhassa tyhjälle asunnolle ja vei sieltä hyvin arvokkaan kultakimpaleen mukanaan. Lähtiessään se heitti makkaranpalan Pyrylle, mutta sitä ei kiinnostanut. Se eli omissa saippuakuplissaan.

Toinen koirista, Vitruvius, on luonteeltaan vahvatahtoinen, määrätietoinen ja uskollinen. Sen turkki on pehmeä ja se on melko tarkka ruuastaan. Sen erikoinen nimi tulee Leonardo Da Vincin piirustuksesta Vitruviuksen mies, jossa Leonardo kuvaa ihmisen ihanteelliset mittasuhteet. Leonardon teoksessa alaston mies on piirretty kahdessa eri asennossa: perusasennossa kädet sivuille levitettynä ja haara-asennossa. (Leonardo piirsi Vitruviuksen miehen tiettäväsi roomalaisen Marcus Vitruvius Pollion kirjan "De Architecturan" pohjalta. Pollio oli roomalainen 1. vuosisadalla eaa. elänyt arkkitehti, insinööri ja kirjailija.)

Vitruvius on muuten lähes kokonaan valkoinen, mutta erikoisena yksityiskohtana sillä on selässä aivan pirun sarvilta näyttävä harmaa alue. Alue on palovamma, jonka Vitruvius sai 9 kuukauden ikäisenä.

Kahdeksan kuukauden ikäisenä Vitruvius oli menettänyt voimansa. Se oli vain maannut ja sairastanut viikkoja. Lääkärien mukaan se oli kuolemaisillaan. Heidän mukaansa sitä vaivasi harvinainen sairaus: Symbioosi-kaksoispuolikas.

Sen niskassa oli kiinni toinen pää. Harvinainen kaksonen on mahdollista syntyä, kun hedelmöittynyt munasolu jakautuu vain osittain. Osittaisen jakautumisen johdosta identtiset kaksoset kasvavat toisiinsa kiinni jostain kohtaa. Joskus symbioosi voi elää kaksipäisenä normaalia elämää, mutta tällä kertaa lääkärit sanoivat, että toinen pää olisi irrotettava viipymättä tai molemmat kuolisivat lähipäivien sisällä.

Vitruviuksen omistaja ei halunnut hyväksyä tilannetta. Hän rakasti tuota sekasikiötä ja tavallaan molempia noista koirista. Hän istui niiden vieressä ja seurasi koirien kitumista 3 päivää rukoillen niiden virkoavan. Turhaan. Kolmantena päivänä juuri kun Vitruvius oli vetämässä vimeistä henkäystään, emäntä tarttui viidakkoveitseen. Hän viilsi vihaisena silmääkään räpäyttämättä minimelonin kokoisen mötin pois Vitruviuksen niskasta.

Vitruvius älähti ja sen silmäkulmasta purskahti kyynel ja sen silmät lasittivat ja tärisivät. Leikkaushaavan Lulu tyrehdytti painamalla siihen hehkuvankuuman pirun sarvien muotoisen hiilihangon.

Vitruvius alkoi hiljalleen elpyä ja saada voimia. Samana iltana se pystyi jo juomaan ja myöhemmin syömään. Viikon päästä se käveli hoiperrellen ja muutaman viikon päästä se juoksi ja temmelsi lähes kuin ennenkin.

Vitruvius rakastaa ja kunnioittaa sen emäntää, Lulua. Hän kokee olevansa Lulun palvelija, pelastihan tämä hänen henkensä. Lulun mielestä koira on ihmisen paras ystävä, mutta kaikki ihmiset puolestaan ovat yksilöitä.

Pyryn omistaja, keski-ikäinen 41-vuotias Turo pitää itseään rokkitähtenä, ja tituleeraa itseään Johtaja Laakkoseksi. Hän on saanut jonkin verran suosiota rokkarina ja on julkisuudesta tulleen ihailun kautta rakastunut omaan peilikuvaansa. Turolla on oikeassa kyynärvarressa tatuoituna nukkumatti ja vasemmassa hauiksessa risti sekä latinaksi teksti "Sota ja Rauha".

Turo ei ole mitenkään uskonnollinen, eikä ole lukenut Tolstoin kuuluisaa teosta, ja ajattelee että unet ovat vain unia. Hän ei ole tutustunut Freudin teorioihin unista eikä ole kiinnostunut alitajunnastaan koska luulee olevansa jo tietoinen kaikesta tarpeellisesta. Hän ei tiedä, että päivän mittaan ihmisen tietoinen mieli rekisteröi vain pienen osan siitä minkä alitajunta huomaa. Hän ei ole myöskään kiinnostunut sellaisista asioista, kuin että tieteellisillä kokeilla on todistettu että ihmisen alitajunta tietää n. 5 sekuntia ennen tapahtumaa, mitä tulee tapahtumaan.

Turo on mustasukkainen miehistä, jotka voivat uhata sen asemaa tyttöjen piirittämänä. Sillä on ihailijoina lähinnä nuoria 15-25-vuotiaita tyttöjä. Se on päivätöissä automaatiotehtaalla ja viikonloppuisin vetää usein keikkoja. Joskus sen voi nähdä kävelemässä ilman paitaa pitkin Vantaan katuja. Se kävelee rinta rottingilla. Sen kävelytyyli on suurieleinen.

Turo on langennut niin kutsuttuun julkisuusharhaan. Hän ei tarvitse ketään eikä pyydä apua keneltäkään. Hän on kuullut joskus Erich Frommin lauseparin "Epäkypsä rakkaus sanoo: rakastan sinua, koska tarvitsen sinua.
Kypsä rakkaus sanoo: tarvitsen sinua, koska rakastan sinua." Kuullessaan tämän Turo kohautti olkapäitään ja ajatteli:
- Miksi muka tarvitsisin rakkautta? Ihmiset ihailevat minua ja rakkaus on vain kaunis inflaation kärsinyt sana. Ja minä rakastan itseäni. Se riittää.
Turon on sokaissut ihailu ja valta.

41-vuotias Turo julkaisee sosiaalisessa mediassa usein selfieitä, ja ajattelee paljon itseään. Hän ajattelee usein, miten voisi toisista ihmisistä hyötyä. Turo ei juurikaan kykene asettumaan toisten ihmisten rooliin, hänen empatiakykynsä on vaurioitunut. Jos Turo näkee jossain ihmisessä jotain heikkoutta, hän halveksii sitä. Jos hän näkee itkevän ihmisen, hän on vihainen. 

Vaikka Turo ei juuri pyydä apua ihmisiltä, niin usein hän käyttää heitä sosiaalisessa pelissä hyväkseen. Sosiaalisen pelin Turo taitaa. Hän on taitava manipuloimaan ja saa helposti ihmiset puolelleen. Monet hänen lähipiirissään pelkäävät olla hänen kanssaan eri mieltä, koska hänellä on jonkin verran valtaa. Hän rakastaa juoruilua, mutta saadakseen ihmiset puolelleen hän on valmis käyttämään myös mitä muuta tahansa keinoa, kuten valhetta. Turo ei juuri koskaan ilmaise arvostavansa ketään ja hänen ympärillään monet ihmiset voivat huonosti.

Turo miellyttää ja on usein äärimmäisen kiltti. Hän ei osaa sanoa ei, ja juuri siksi useimmat näennäisesti pitävät hänestä. Turosta puhutaan nimellä "Kiltti Jätti". Hän on miltein kaksimetrinen mies, jolla on punertavat hiukset. Hän muistuttaa ulkonäöltään historiallisesti merkittävää hahmoa Thomas Clarksonia. (Clarksonilla oli keskeinen rooli kaikkien ihmisoikeusjärjestöjen äidin, Society for effecting the aboliton of the slave trade:n keulakuvana. Kyseinen järjestö taisteli orjakauppaa ja lopulta orjuutta vastaan. Sen aate sai 1780-luvun loppupuolella Clarksonin johdolla tuulta alleen. Toiminta johti 1780-luvulta lopulta vasta 1948 tulleeseen Yk:n julistukseen: "Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna" )

Turo on narsisti mutta ei tiedosta omaa epätervettä narsismiaan. Turo on huhupuheiden mukaan pettänyt naisystäväänsä seksuaalisesti useita kertoja ja arvostelee paljon toisten parisuhteita. Hänen sokea kohtansa onkin hänen oma käyttäytymisensä, kuten narsistilla yleensäkin.

Toisen koiran, Vitruviuksen, emäntä, Lulu, on 86-vuotias isomummo, joka on toiminut kansanedustajana yhteensä 24 vuotta. Hän asuu Tampereen kupeessa, Nokialla sijaitsevassa palvelutalossa. Siellä hän viettää päivät yleensä ystäviensä kanssa. Lulu on ollut naimisissa yli 60-vuotta ja rakastaa miestään edelleen. Hän tietää kokemuksesta, että avioliittokaan ei ole aina ruusuilla tanssimista. Se vaatii toisinaan työtä ja kompromisseja. Toimivan liiton salaisuudeksi hän kertoo sen, että mennään sovinnossa illalla nukkumaan. Hän tietää olevansa vapaa ja hän on vapaa valitsemaan aviomiehensä, joka päivä. Rakkaus on hänen mielestään vapaa valinta ja hän uskoo että miellä on vapaa tahto. Joskus hän tosin rukoilee Jumalaa varjemaan tätä oman tahtonsa toteutumiselta. Joka ilta kun hän menee nukkumaan, ristii hän kätensä.

Lulu pitää erityisesti Tranbär-merkkisestä karpalomehujuomasta ja tietää sen auttavan virtsatieongelmiin (koska karpalon happamuus tuhoaa haitallista bakteerikantaa virtsateistä.) Hän tykkää myös uusista Pommix-merkkisistä karamelleista ja tarjoaa niitä usein lapsenlapsilleen kun nämä tulevat kylään. Kettukarkit ovat hänen mielestään "sikaysäriä"!

Hän pitää karjalanpiirakoita herkullisina ja ajattelee, että jonkun työryhmän pitäisi brändätä tuo mahtava tuote kunnolla ja viedä se maailmalle Suomalaisena perinneruokana. (Kukaan ei maailmalla tiedä Suomesta mitään muuta kuin Kimi Räikkösen ja sen keltasinisen lipun.)

Lulu on kiitollinen. Hän on kiitollinen erityisesti omille vanhemmilleen ja muistaa näitä rukouksissaan päivittäin. Hänen äitinsä auttoi häntä suuresti ja hän muistaa joka päivä elämänsä loppuun asti ne vaikeimmat hetket kun sai äidiltään ja isältään apua. Hän on kiitollinen myös ystävilleen ja perheenjäsenilleen eikä ikinä unohda niiden ihmisten kasvoja, joilla on ollut tärkeä rooli hänen elämässään. Hän tietää, että ilman heitä hän ei olisi mitään.

Hän on kuullut sanonnan "Suku on pahin" ja on kokenut tämän kantapään kautta. Hänen mielestään veri ei ole vettä sakeampaa. Vesi on vanhin voitehista. Hän vihasi lapsena sukujuhlia, koska heidän sukunsa juhlissa lapsia arvosteltiin aina vain ja ainoastaan ulkoisten saavutusten ja ominaisuuksien perusteella.  Puhuttiin vain kansakoulun arvosanoista. (Hän on sitä paitsi niitä harvoja elossa olevia suomalaisia, joilta löytyy todistuksesta arvosana 11. Kansakoulun hän kävi Jyvässeudulla, jossa oli hänen aikanaan vielä käytössä venäläisen 12-järjestelmän mukainen arviointi. Lulu ajatteli lapsena: "Onhan ihminen muutakin kuin saavutuksensa" Nykyisin hän ajattelee "Onhan ihminen muutakin kuin saavutuksensa"

Lulu tykkää oppia uutta ja vielä vanhuuden päivilläänkin keksii itselleen uusia viihdykkeitä (kuten ATK, johon hän on hiljattain tutustunut! Atk-päätelaitteen hän sai sisareltaan, joka oli innostunut pelaamaan tietokonetta vastaan pasianssia.)

Lulu on Turon tavoin itsekäs ihminen, mutta hän on elämänkokemuksensa kautta oppinut ajattelemaan ensisijaisesti muita ihmisiä. Hän on viisas itsekäs ihminen, ja tietää, että ensisijaisesti muita ajattelemalla hän itsekin hyötyy eniten.

Lululla on kolme lasta, joita hän ajattelee aina ensin. Lapset ovat älykkäitä ja varsinkin keskimmäinen, Matti, on älyllisellä tasolla varsin lahjakas. Hänen heikkoutensa Lulun mielestä ovat tunnepuolella ja Lulu onkin sitä mieltä, että tunneälyn pitäisi tulla kouluihin pakolliseksi aineeksi.

Lapsiensa jälkeen Lulu ajattelee miestään ja sitten lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan ja sitten sukulaisiaan ja ystäviään. Hänen pitkän liittonsa todellinen salaisuus on hänen omien sanojensa mukaan ollut luottamus ja se, että kumppani on heti lapsien jälkeen tullut aina arvojärjestyksessä seuraavana.

Lulu on aikanaan opiskellut johtamista 11 vuotta ja tietää, että muiden johtamisessa ensimmäinen ja kenties ainoa askel on, että osaa johtaa itseään. Lulu kuuntelee tarkkaavaisesti opettajiensa kuten Gandhin ja Jeesuksen sanoja ja tietää että täysin oppineena oppilas on opettajansa kaltainen.

Hän on ollut töissä yrityksissä, jota olivat huonosti johdettuja ja hän on ollut töissä yrityksissä jotka olivat hyvin johdettuja. Aikanaan hän työskenteli johtotehtävissä Nokian matkapuhelimissa ja oli mukana nostamassa sitä koko maailman tietoisuuteen. Hän työskenteli joskus pari vuotta myös Applella, mutta palasi sen jälkeen takaisin omasta tahdostaan liikkeenjohdon konsultiksi Nokian neuvonantajaksi.

Lulun mielestä Nokian tarina ei ole vielä ohi. Hänellä on sisäpiirin tietoa Nokian innovaatioista, joiden kautta hän uskoo Nokian vielä jonain päivänä olevan maailman suurin yritys. Hänen mielestään Nokia syöksyi kahden asian takia: ahneuden ja pelon. Hänen mielestään yritys tarvitsee määrätietoisen johdon ja rohkeutta lähteä taisteluun tappiostaan huolimatta. Lulu tietää, että sodassa ei ratkaise yksittäinen taistelu.

Hänen sijoitussalkustaan löytyy runsaasti Nokiaa, mutta hän sijoittaa myös "hävittävällä" summalla uusiin nouseviin, globaaleihin trendeihin ja suosii myös kotimaisia sijoituskohteita. Hän tietää, että voittaja sijoittaa tarkkaan. Hiljattain hän osti esimerkiksi Pokemon Go:n takia Nintendon osakkeita ja oli myös mukana sijoittamassa suomalaiseen Woltiin. Sijoituksissa kuten muutenkin elämässä, hän luottaa intuitioonsa.

Lulu ei koskaan sijoita vain yhteen tai muutamaan kohteeseen, sillä hän tuntee läpikotaisin arvopaperisijoittamisen portfolioteorian. Hän tietää että hajauttaminen on kaiken sijoittamisen lähtökohta ja näin tehtynä se on käytännössä lähes täysin riskitöntä vähintään 8% tuotto-odotuksilla.

Toisinaan Lulu tuntee olonsa yksinäiseksi ja kokee että ei jaksa, mutta hänen sydämessään palaa Elämän roihu. Hän häpesi pitkään sitä, että hänen poikansa ei käynyt armeijaa nuoruusvuosien syövästä ja masennuksesta johtuen, mutta nyt hän ei enää välitä. (Lulun mies jäi aikoinaan joksikin aikaa asumaan Karjalan sille historiallisen maakunnan alueelle, jonka Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa 1940. Hän taisteli urhoollisesti Suomen puolesta ja yritti vielä aikansa saada Karjalan takaisin.) Lulu on kuitenkin sitä mieltä, että Karjala oli ja meni kurkusta alas ja hän on aina muutenkin aina rauhan puolella, sotaa vastaan.

Lulu tiesi vuonna 1989 olevansa oikealla tiellä kun hän tutustui erääseen Norjalaiseen psykologiin, jonka nimi juontaa juurensa eräästä Raamatun profeetasta. Norjalaisen psykologin lapsi kertoi masennuksen johtuvan useimmiten tukahdutetusta vihasta. Lulua on haukuttu pikkupiruksi, narsistiksi, ja riipputissiksi, mutta hänellä on hyvä sydän ja hän tykkää lähes haljetakseen ajatella, että hyvä voittaa. Lulu tietää, että mitä enemmän puhuu totta, sitä enemmän kohtaa vihaa.

Lulu unelmoi yhä vanhasta iästään huolimatta suuresti. Hän unelmoi että hänen lapsensa pärjäävät ja että hän kirjoittaa vielä jossain kohtaa kirjan.

Kaksi koiraa, Vitruvius ja Pyry ovat toistensa sielunkumppaneita. (Sielunkumppanit opettavat toisilleen jotain tärkeää ja jatkavat sitten matkaansa)

Pyry oppi Vitruviukselta mitä vapaus on ja karkasi omille teilleen villikoiraksi Thaimaaseen isäntänsä luota. Vitruvius oppi Pyryltä että saippuakuplat puhkeavat, jokainen ajallaan. Ilman että niihin edes koskee.

Koirien omistajat Lulu ja Turo, ovat toistensa vastakohdat.

Lulu opetti Turolle, että aidot ystävät ovat matkassa silloin kun ystävällä menee hyvin. "Väärät" ystävät ovat matkassa vain silloin, kun menee huonosti. He tulevat lohduttamaan ja nauttivat tragediasta ja siitä, että saavat auttaessaan hädässä toisesta itselleen uskollisen seuraajan. Nämä ystävät eivät auta aidosti epäitsekkyydestä, vaan lopulta omien tarkoitusperiensä takia.

Turo opetti Lululle kärsivällisyyttä ja sen, että ei sovi haukkua väärää puuta. Eräänä päivänä Lulu sai tarpeekseen Turosta ja päätti jättää itseään myrkyttävät ihmiset taakseen.